Juhani Metsäranta (20.7.1935–4.10.2019).

 Minimani Yhtiöiden perustajan ja isähahmon Kauppias Juhani Metsärannan elämä päättyi perjantaina 4.10.2019, jolloin runsaan vuoden kestänyt sairaus vei lopulta voiton. 

Juhani lähti vaatimattomista oloista työuralleen. Hän oli jo nuoresta pitäen vastuunkantaja ja päätöksentekijä. 14 vuotiaana hänet nimettiin Itikan myymälän myymälävastaavaksi, jolloin hän toimi huomattavasti häntä vanhempien työntekijöiden esimiehenä. Palvelualttiina ja ahkerana henkilönä hän hankki asiakkaiden ja esimiestensä luottamuksen ja sai myymälän menestymään.

Hinku oman myymälän omistajaksi ja vetäjäksi kasvoi. Armeijakin piti suorittaa minimi-ajassa, ettei kiikarissa ollut kauppapaikka karkaa käsistä. Juhanilla oli silloin parhaillaan kolme kauppapaikkaa hoidettavanaan Alakylä, Uppa ja Ruukintie. Hän toimi K-kauppiaana 26 vuotta. K-kaupan kyltti poistui kaupan katolta kun ”Helsingin herrat ” halusivat panna Juhanin muottiinsa. Kaupassa ei olisi saanut olla ”siirtomaatavaraa” muilta tavarantoimittajilta, vaikka Juhani halusi tarjota asiakkailleen laajempaa valikoimaa.

Vuonna 1986 Juhani perusti ensimmäisen Minimani kaupan, hän oli ollut jo kunnioitettavat 37 vuotta työelämässä. Ikääkin Juhanilla oli tuolloin 51 vuotta. Mutta siitä se Kauppiasura vasta kunnolla alkoi. Elämän mittainen liikuntaharrastus piti kropan kunnossa ja mielen terävänä. Minimani toi markkinoille Juhanin Saksan matkan tuliaisina uuden konseptin, jossa tavaraa ostettiin halvalla ja myytiin edullisesti suoraan lavoilta. Tavaraa hankittiin isoissa erissä, osittain tavarantoimittajilta parhaassa tapauksessa konkurssipesiltä jne… Ja kauppa kävi. Kova työ ja ahkeruus alkoi tuottaa näkyvää tulosta.
Juhani alkoi hankkia kauppapaikkoja ja tontteja välillä suoraan omaan tarpeeseen ja myös ” varastoonkin”.  Hänellä oli ilmiömäinen kyky nähdä kauppapaikkojen ja tonttien potentiaalit.Hypermarketteja rakentui tasaiseen tahtiin Vaasaan, Kokkolaan ja Jyväskylään omiin tiloihin ja Lempäälään Ideaparkin vuokratiloihin.

Juhanin kauppiastaitoja ovat arvostaneet niin tavarantoimittajat kuin kilpailijatkin asiakkaiden ohella. Hän piti olennaisena asiakkaan palvelemista ja kuulemista herkällä korvalla.Hyvää tavaraa piti ostaa mahdollisimman halvalla, jotta tuotteet pystyttiin myymään edullisesti ja saamaan riittävä kate, joka varmisti yrityksen kannattavuuden.

Juhani oli Kauppias isolla K:lla, joka luotti tyttäriinsä ja henkilökuntaansa. Hän antoi valtaa ja vastuuta. Kun yhtiön vetovastuu annettiin suvun ulkopuoliselle toimitusjohtajalle, hän vetäytyi hallituksen puheenjohtajaksi ja jätti päivittäisen ohjauksen enemmän yhtiön johdolle ja organisaatiolle. Seinäjoen myymälää perustettaessa parkkipaikka-alueelta jäi käsiin puutavaraa, jota Juhani ei raskinut heittää jalostamattomana pois. Siitä alkoi eläkeiän mieluisin harrastus. Klapituotanto, jonka kuivista tuotteista Minimanin asiakkaat ovat saaneet nauttia tähän päivään asti. Olemme menettäneet ahkeran, avuliaan ja vaatimattoman Juhanin. Hän ei halunnut olla liikoja huomion keskipisteessä ja parrasvaloissa. Hän oli niitä henkilöitä, jotka puhuvat vähemmän, mutta teoillaan todistavat osaamisensa ja merkityksensä.

Juhanin pitkä ura kauppiaana on vertaansa vailla. Hänellä oli unelmia, jotka hän harvinaislaatuisella päättäväisyydellä ja kovalla työllä pystyi myös toteuttamaan.Vaikka nyt tuntuukin, että Juhanin jättämä aukko on valtava, tulee Minimanissa aina elämään Kauppiaan yritteliäisyys, ajatus jatkuvasta kehityksestä ja Juhanin lausahdusten viisaus.

Kauppias on poissa.

Heikki Tynjälä, toimitusjohtaja

Markku Koski, hallituksen puheenjohtaja

JUHANIN MUISTELMAT

Alta voit lukea katsauksen yrityksen alkujuurille Minimanin perustajan Juhani Metsärannan päiväkirjamerkintöjen kautta.

TOUKOKUU 1946
(eli n. 70 vuotta sitten)

Pakko oli valehdella ikä kahdella vuodella, että pääsen töihin vaikka olen vasta 11 vuotias. On hienoa aloittaa työt Itikan turvesuolla, minulle maksetaan työstä 11 penniä tunnilta, vanhemmat klopit saavat samasta hommasta 13 penniä. OLEN ONNELLINEN, KUN PÄÄSEN OIKEISIIN TÖIHIN. Kaksi kesää paimenessa sai kyllä riittää, eikä siitä edes maksettu palkkaa, meidän lehmä sai vain laiduntaa talon lehmien mukana. Toivottavasti sotaa ei enää tule, mutta olihan se jännääkin kun juoksimme Heikkilänmäen metsikköön, kun ilmahälytys tuli.

HUHTIKUU 1949

Olen vasta 14 ja Itikan myymälätarkastaja nimitti minut myymälänhoitajaksi. Yllättäen tämä tuli, työkokemusta minulla on kuitenkin vain vuoden verran tsupparina ja saman verran lihanleikaajana. Hallitsen hyvin lihahommat, mutta on tässä haastetta, että saan tappiollisen toiminnan kannattavaksi. Onneksi sodanjälkeinen säännöstely helpottaa ja saadaan myyntiin myös siirtomaatavaraa.

Itikan Koulukadun myymälän palvelutiimi, Juhani takana keskellä.

LOKAKUU 1957

Vihdoinkin löytyi sopiva tontti, johon rakennan oman kaupan ja toiseen kerrokseen kodin. Lainan jouduin ottamaan äidin leskeneläkettä vastaan, mutta muuta vaihtoehtoa ei ollut. Naapuri on jo käynyt varoittelemassa, että osuuskauppa on kilometrin päässä. Kaupan kuitenkin teen, kun olen saanut Itikankin myymälät kannattamaan. Nyt ei ole rahaa tilillä, on velkainen tontti ja palkkatyö Itikan myymälässä.

Kesäkuun 7. 1959

Tänään minulla on ollut oma kauppa auki tasan kuukauden. Yllättäen ensimmäinen kauppani aukesikin Rajakatu 15:ssä toukokuun 7. päivä. Rohkea olin, kun tartuin tilaisuuteen. Sikkilän rouva tuli keväällä kertomaan, että meijerin myymälä lopetetaan kannattamattomana. Siitä paikasta lähdin asiasta neuvottelemaan. Vuokra on 230 markkaa kuukaudessa, kalusteet lihamylly ja leikkelekone löytyivät Itikan varastolta. Ensimmäisellä viikolla kauppa ei käynyt oikein hyvin, mutta alkunihkeyden jälkeen kaupankäynti alkoi sujua. Tämä Rajakadun kauppa kyllä auttaa Alakylän keskeneräisen kaupan rakentamisessa, rahatilanne on parantunut nopeasti.

Kassakirjana toiminut ruutuvihko

Heinäkuun 20. 1959

Tänään on 24v syntymäpäiväni. Olen onnellinen, kun olen kauppias omassa kaupassani. Rankkaahan tämä on. Aamulla kuudeksi lihatiskiä tekemään ja sitten kun kauppa sulkeutuu viideltä sitten Alakylään rakennustyömaalle. Ensimmäinen lapsikin syntyy näinä päivinä.

Joulukuun 1. 1959

Tänään vihdoinkin avautui Alakylän myymälä. Pääsimme myös muuttamaan kaupan yläkertaan omaan kotiin. Keittiö on tosin vielä raakalaudalla verhoiltu ja lattiasta saa helposti tikkuja jalkapohjiin. Hyvä, että Sylvi äiti muuttI kanssamme uuteen kotiin, hän saa hoitaa Jaana-vauvaa ja Bertta pääsee alakertaan töihin.

Syyskuun 15. 1960

Ajokortin hankin heti, kun olin täyttänyt 18, mutta vasta nyt ostin ensimmäisen oman auton. Onneksi tässä kaupan vieressä on sen verran maaplänttiä, että saimme tehdyksi siihen ryytimaan. Tänä vuonna kaalisato on niin valtava, että noin 4500 kaalinpäällä maksaa kituutan ensimmäisen autoni, joka on merkiltään Commer Cob ja hinta 6.900mk, tällähän on hyvä kuskata myös kaalisatoa Rajakadulle. Ehkä joudun kuitenkin tekemään vekselin, että saan auton maksettua sovitusti.

Juhanin “kauppaketjun” yhteismarkkinointia 60-luvun K-hengessä.

Syyskuun 1. 1969

Niin vaan sain kaupan Männikön veljesten kanssa sovittua, vaikka huoneiston omistivatkin heidän vaimonsa. Kauppahinta on kova 450.000 markkaa, mutta neuvos Arvo Männikkö ei hintaa suostunut alentamaan. Paikka lähellä Seinäjoen keskustaa Upan kaupunginosassa on erinomainen.

Toukokuun 20. 1970

Tämä K-halli Uppa on tähänastisista myymälöistä ylivoimaisesti paras menestykseltään. Varastoa ei myymälässä ole, tavarat puretaan heti rullakoista hyllypaikan kohdalle ja myyjät laittavat tuotteet hyllyyn. Varastonkierto on kyllä kohdallaan.

Heinäkuun 20. 1970

Tänään siis olen 35v. Nyt laitan itselleni tavoitteeksi juosta maratonin. Onneksi aloin aktiiviliikunnan jo muutama vuosi sitten. Suunnistuksesta on tullut rakas harrastus, yleensä ensimmäiset rastit löytyvät hyvin, mutta sitten ote herpaantuu rman asiat mielessä ja usein olen täysin kateissa. Pääasia tässä onkin liikkuminen raittiissa ilmassa ja yhteinen harrastus Jaanan ja Tainan kanssa ja kyllä Teijakin pian otetaan mukaan. Maraton laittaa lenkkeilemään säännöllisesti ja se on hyvä.

Juhani Metsäranta Jukolan viestissä

Kesäkuun 19. 1979

Tänään se sitten tapahtui. Lähes 20 vuotta kaupan katolla ollut K-kyltti sai lähteä. Tämä sai alkunsa kun Keskon herrat sattuivat vierailemaan kaupassamme samaan aikaan kun Tammer-Tukulta oli saapunut viisi korkeaa lavaa tavaraa. Kuultuaan tavaran toimittajan nimen, he ilmoittivat minulle, etten saa ostaa muualta kuin Keskolta. Tämä siksi, että kaupan katolle oli aikoinaan toimitettu K-kaupan kyltti. Heti miesten lähdettyä annoin työntekijöilleni Kolkan Ollille ja Ilomäen Jarmolle toimeksiannon nousta katolle ja poistaa kyltti. Vasta kolmannella kehotuksella pojat uskoivat ja ryhtyivät toimeen. Epäilin, että olisin saattanut leppyä ja tulla katumapäälle, siksi oli hoidettava asia kuntoon heti.

Kesäkuun 27. 1979

K-kyltti lähti takaisin Keskolle ensimmäisessä mahdollisessa kuormassa. Saman tien minulta tiedusteltiin miksi palautin kyltin. Kerroin, että haluan ostaa tavaraa muualtakin, varsinkin kun käyttötavaraa ei Keskolta saa. Kyltti ehti olla katollamme ilman kirjallista sopimusta lähes 20 vuotta. Mutta uskon, että kaupankäynti Keskon kanssa jatkuu kuten ennenkin, eivät he halua luopua hyvästä asiakkaasta, joka maksaa laskut ajallaan.

Syyskuun 10. 1985

Nyt on kauppa tehty Petakalusteen kiinteistöstä ja pääsen toteuttamaan ideaani laatikkomyymälästä, jollaisiin tutustuin Saksan reissullani muutama vuosi sitten. Tavarat myydään suoraan laatikoista, kalusto- ja henkilökulut jäävät pieneksi, kun esillelaitto on yksinkertaista.

Mielenkiintoiset olivat vaiheet kaupanteossa. Muutama viikko sitten sunnuntaina ajellessani huomioni kiinnittyi Petakaluste huonekaluliikkeen ikkunassa olevaan kylttiin ”myymälätilaa vuokrattavana”. Saatuani maanantaiaamuna Alakylän tiskit kuntoon lähdin tapaamaan vuokraajaa. Kivistön Pentti ei heti innostunut kiinteistön myynnistä, kun kerroin ettemme tule vuokralle vaan haluamme toimia omassa kiinteistössä.

Aikaa kului jonkin verran. Olimme Helenan kanssa lähdössä perjantai iltapäivällä Espanjaan ja olimme jo pakkaamassa autoa, kun Kivistö saapui meille kaupantekoon kesken lähtökiireiden. Uudistin aikaisemman tarjoukseni eli miljoonasatatuhatta markkaa, joka ei tahtonut Pentille riittää. Kieltäytyessäni tarjouksen nostosta ja ollessamme jo menossa autoon, myyjä suostui kauppaan ehdolla, että saisi käsirahan heti. Olin varannut matkarahaa kohtuullisesti, käytin ne käsirahana ja lähdin lähes rahattomana Espanjaan. Viikko kuitenkin pärjättiin hyvin Helenan rahoilla.

Hyvä, kun pääsen laajentamaan isompaan kiinteistöön ja kehittämään kauppatyyppiä halpakaupan suuntaan, uskon sen olevan tulevaisuuden kasvava kauppatapa. Pikkuliikkeissä on itse niin tiiviisti kiinni aamuvarhaisesta iltamyöhään, joten toivon että kauppakokoa suurentamalla pääsen tulevaisuudessa itsekin helpommalla.

Huhtikuun 19. 1989

Harmittaa, kun jouduin nostamaan jo sovittua hintaa miljoonasta markasta puoleentoista miljoonaan markkaan. Olin maksanut käsirahankin, mutta sekään ei auttanut. Hemmingin Pertti oli myös tehnyt tarjouksen samasta tontista. Onneksi kuitenkin kauppa toteutui Kylmäkorven perikunnan kanssa. Pakko päästä isompiin tiloihin, nykyisissä tiloissa emme pysty enää kasvattaman myyntiä.

Saamme uuden Minimanin auki 1990 joulukauppaan, siitä on n. 5000 m2 myymäläpinta-alaa. Uusi kauppakiinteistö rakentuu vain n. 100 m päähän vanhasta. Turvallista avata uusi kauppa vanhan lähelle, asiakkaat ovat jo oppineet reitin Minimaniin. Kauppa on käynyt hyvin nykyisessäkin myymälässä, vaikka se on kahdessa kerroksessa. Avajaiskesän vetonaulana ollut Valion jäätelötuutti yhdellä markalla, sain väen liikkeelle niin hyvin, että kallista lehti-ilmoittelua ei ole juuri tarvinnut käyttää.

Uuteen paikkaan saamme myös kunnon parkkipaikat, nykyään ruuhkapäivinä asiakkaat joutuvat pysäköimään jopa kantatien vierustalle ja asiakkaat pomppivat ojien yli kauppaan.

Lokakuun 10. 1991

Kiinnostus laittaa toinen Minimani Vaasaan lähti usein Kivisaaren kaupassa käyneen vaasalaisen miehen kanssa käymistäni keskusteluista. Hänen näkemyksensä oli, että Vaasaan pitäisi saada Minimani, koska sieltä puuttuu hyvä halpakauppa.

Kuulin, että Lassila&Tikanoja lopettaa Topman kenkätehtaan ja tästä voisi vapautua Vaasaan sopiva liiketila.

Kävin katsomassa tilaa Jaanan ja Kompan Mikon kanssa. Tila oli kaameassa kunnossa, ikään kuin kummitustalo kaikkine roikkuvine paineilmaletkuineen. Vähän aikaa kotona asiaa mietittyäni päädyin siihen, että saahan tilan raivattua ja siistittyä, vaikka matkaseuralaiset olivat toista mieltä. Liiketila on erinomaisella paikalla keskustassa ja parkkipaikkojakin löytyy.

Joulukuun 27. 1992

Kauppa on käynyt Vaasassa erinomaisesti, vaikka se on vähän alkeellinen käytettyine kalusteineen. Tämä lama-aika oli oivallinen uuden kaupan avaamiseen, näyttää siltä, että heti ensimmäisenä vuonna teemme tulosta. Kauppaa vetävät jatkossa Teija ja Pekka, he haluavat muuttaa Vaasaan ja onhan heillä molemmilla kokemusta kaupan pidosta, vaikka ovatkin nuoria. Ostotoimintakin taas helpottuu, kun saamme ostaa kahteen kauppaan. Olisiko tässä alku Minimani-ketjulle?

Kesä 1993

Kiinnostus kasvattaa Minimania on ollut mielessäni jo jonkin aikaa. Kivisaaren ja Vaasan Minimanit tekevät hyvin kauppaa ja uskon, että meille voisi olla tilausta myös muissa kaupungeissa. Palatessamme Helenan kanssa kesälomareissulta Savonlinnan suunnalta kiertelimme Jyväskylän ympäristössä ja keskustassa sattuisiko kaupungista löytymään sopivaa tonttia tai kiinteistöä. Keskustassa Kolmikulmassa huomasin Eka-Marketin loppuunmyynti ilmoituksen ja kiinteistövälittäjän lapun. Soitin saman tien välittäjälle, kävimme tapaamassa häntä ja neuvottelut alkoivat. Ja niinhän siinä kävi, että sopimus syntyi ja kolmas Minimani oli totta.

Samoihin aikoihin minulle tarjottiin Kokkolasta Kallentorilta Citymarketin naaputrista 5000m2 liiketilaa. Tila on hyvällä paikalla, hyvät parkkipaikat kellariparkissa, mutta sopimus jäi syntymättä, kun Mikko ” Leo Longlife” Myllylä ilmeisesti teki paremman vuokratarjouksen. Vielä ei ollut Kokkolan Minimanin aika.

Syksy 1997

Vaasan Minimanin 5 vuoden vuokrasopimus on päättymässä. Onneksi saimme ostettua rakennusliike Nymänin konkurssipesältä 4 hehtaarin tontin Vaasaan johtavan moottoritien varrelta.

1994-1999

Kävin Jaanan kanssa Kokkolan Kallentorilla katsomassa sinne avattua kauppaa, joka oli avattu tilaan, johon olisimme halunneet avata Kokkolan Minimanin. Kierreltyämme kaupassa totesin Jaanalle, että kauppa tällä systeemillä ei voi olla kovin kannattavaa.

Vajaan vuoden kuluttua välittäjä soittikin ja pyysi tulemaan käymään. Kallentori oli taas vuokrattavana ja neljäs Minimani avattaisiin Kokkolaan. Teimme viiden vuoden sopimuksen. ”Kesken vuokrasopimuksen voimassa oloa sain kuulla, että Kokkolan Kallentorin kiinteistö olisi myytävänä.Teinkin siitä 27 miljoonan markan tarjouksen. Yllätys oli melkoinen, kun sain tietää osuuskaupan ostaneen kiinteistön 29 miljoonalla markalla. Tämä tapahtui ilman, että myyjä olisi edes tiedustellut minulta uutta tarjousta. Harmitti tosissaan.

Vuokrasopimuksen lopun häämöttäessä ja osuuskaupan tullessa Kallentorin omistajaksi oli huoli, missä Kokkolassa jatkossa tehdään kauppaa. Onneksi Kokkolan kaupunki ymmärsi tilanteemme ja useista vaihtoehdoista päädyimme Tehtaankadulla sijaitsevaan Hankkijan tonttiin.

 

2000

Niinhän siinä kävi, että Kokkolaan ja Jyväskylään rakentui omat uudet yksiköt samanaikaisesti. Jyväskylään avasimme uuden Minimanin keksitehtaan saneerattuun kiinteistöön Fältin Juhan johdolla ja Kokkolaan Hankkijan tontille uuteen itserakennettuun kiinteistöön Paanasen Veikon vastatessa rakennustöistä.